Yritys-oppilaitosyhteistyön monet mahdollisuudet

Olen käynyt monen koulutustoimijan ja yrittäjän kanssa keskusteluja yritysten ja oppilaitosten välisestä yhteistyöstä. Yhteistyö kärsii kohtaanto-ongelmasta. Oppilaitoksilla ei ole resursseja kontaktoida jokaista yritystä erikseen. Yrityksiltä yhteydenotto saattaa jäädä tekemättä, kun ei tiedetä, mikä yhteistyössä on mahdollista ja keneen pitäisi ottaa yhteyttä. Valmiita ratkaisuja yhteistyön tiivistämiseksi ei ole kenelläkään. Lääkkeenä on ainoastaan vuorovaikutus toimijoiden välillä.

Varsin yleinen on käsitys siitä, että maaseutukunnissa ei ole mitään tehtävissä koulutuksen eteen, koska omaa toisen asteen ammatillista oppilaitosta ja korkeakoulua ei paikkakunnalta löydy. Verkko- ja monimuotototeutuksia tuodaan kyllä sinne, missä kiinnostuneita oppijoita on. Yhdelle henkilölle niitä ei järjestetä, mutta jopa yhdelle työyhteisölle koulutuksen toteuttaminen saattaa onnistua.

Pyrin tässä tekstissäni avaamaan muutamia eteeni tulleita kommentteja yritysten ja oppilaitosten välisestä yhteistyöstä oman kokemukseni pohjalta.

1. Yhteistyö on kallista. Oppilaitosten ja yritysten välisessä yhteistyössä on lukuisia erilaisia mahdollisuuksia. Osa mahdollisuuksista on yrityksille ilmaisia, osa maksaa, mutta saavutettu hyötysuhde voi olla huomattavasti taloudellista panostusta suurempi. Yhteydenotto oppilaitokseen, yhteistyömahdollisuuksien esittely sekä keskustelu yrityksen kehitystarpeista lienevät pääsääntöisesti maksutonta palvelua.

2. Harjoittelijoita ei ole aikaa ohjata. Rekrytointi, perehdyttäminen ja työpaikkaohjaaminen kulkevat käsi kädessä. Kun kyseisiin asioihin on kiinnitetty huomiota, on yritykseen helppo ottaa uusia työntekijöitä: harjoittelijoita, työkokeilijoita, TETtiläisiä. Jokaisessa kasvuyrityksessä tulisi olla useampia työpaikkaohjaajakoulutuksen suorittaneita henkilöitä. Ohjaus vie jonkin verran aikaa, mutta jos yleisellä tasolla on mietitty tulijoiden työtehtäviä ja perehdytyskansio on kunnossa, ei asiaa tarvitse jokaisen tulokkaan tapauksessa ajatella uusiksi. On olemassa paljon yrityksiä, jotka kouluttavat itselleen tulevia työntekijöitä jo yläkoulun TET-harjoittelusta lähtien. Nämä yritykset eivät juuri kärsi työvoimapulasta.

3. Meille ei tule harjoittelijoita. Todennäköisesti yrityksestänne ja harjoittelumahdollisuuksistanne ei tiedetä. Kannattaa olla yhteydessä paikallisen yläkoulun opinto-ohjaajaan ja ilmoittaa, että TET-harjoittelijat ovat tervetulleita. Kannattaa myös olla yhteydessä oman toimialan koulutuspäälliköihin eri ammatillisiin oppilaitoksiin ja ammattikorkeakouluihin sekä yliopistoihin. Kerro heille, millainen yhteistyö kiinnostaa ja millaisia harjoittelijoita yrityksenne haluaa. Opiskelijat valitsevat harjoittelupaikkansa aina itse ja kertovat kokemuksistaan muille. Valitettavasti negatiiviset kokemukset leviävät laajalle. Jos aiemmalla harjoittelijalla ei ole ollut hyvä olla yrityksessä, todennäköisesti uusienkin harjoittelijoiden virta ehtyy.

4. En tiedä, millaista yhteistyö voi olla. Oppilaitos- ja korkeakouluyhteistyö voi olla paljon muutakin kuin vain harjoittelijoita yrityksessä. Yritys voi tarjota opinnäytetyön aiheita, oppimis- ja kehittämistehtäviä, yritysesittelyjä, yritysvierailuja tai innovaatiotoimeksiantoja. Myös pelkästään verkostoituminen ja vuoropuhelu oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa kehittää usein uusia yhteistyömuotoja. Yhteistyön rakentaminen on pitkäjänteistä verkostoyhteistyötä, mutta se kannattaa. Kysymällä ja keskustelemalla asia selviää.

5. Korkeakouluopintoja ei tarvita, koska suorittavan työn tekijöistä on pulaa. Koulutusta ja yrityksen kehittämistä ajatellaan usein hyvin toimialalähtöisesti. Tietenkin pula suorittavasta työvoimasta on huolestuttava asia, joka koituu usein yrityksen kasvun esteeksi. Korkeakoulutasoisesta osaamisesta on kuitenkin hyötyä jokaiselle yritykselle.

Korkeakouluyhteistyöllä voidaan kehittää esimerkiksi yrityksen viestintä- ja markkinointipuolta, työhyvinvointia, perehdytystä, näkyvyyttä jne. Ne ovat asioita, joihin pienissä yrityksissä harvoin ehditään panostaa riittävästi, joten kaikenlaisen apu ja ideointi ovat varmasti enemmän kuin tarpeen.

Rehellisesti sanoen en usko kovinkaan monen yksinyrittäjän esimerkiksi tehneen markkinointisuunnitelmaa, ellei yrityksen toimiala liity markkinointiviestintään. Parempi näkyvyys ja löydettävyys voisivat tukea myös työvoimapulan selättämisessä. Usein siihen johtaa se, että yrityksestä, sen tarpeista ja yrittäjyyskulttuurista ei edes tiedetä.

Haastankin sinut tänään kahvitauolla miettimään yrityksesi osaamistarpeita ja kehittämiskohteita. Älä mieti sitä, onko kaikkien listaamiesi asioiden kehittäminen juuri sinun yrityksessäsi realistista. Jos tarve on olemassa, kirjoita se listallesi.

Tämän jälkeen lue listasi huolella läpi. Ota yhteyttä joko oman kuntasi elinkeinotoimeen, lähimpään ammatilliseen oppilaitokseen tai oman maakunnan ammattikorkeakouluun. Kysy rohkeasti, kuka voisi asioitasi edistää.

Ensimmäinen ja vaikein askel on jo tehty.

Heli Antila, Ketterää osaamista, Keuruu, projektipäällikkö