Parkanon mallissa oman paikkakunnan nuoret koulutetaan alueen yritysten tarpeisiin

Parkanossa seutukaupungin nuoria sitoutetaan kotipaikkakunnalle. Kaikki on lähtenyt liikkeelle mielikuvien muuttamisesta: kun oman paikkakunnan mahdollisuuksia avattiin konkreettisin esimerkein huoltajille ja nuorille, lähtivät opiskelijamäärät kasvuun.

Muiden seutukaupunkien tapaan myös Parkanossa taistellaan työvoimapulaa ja nuorten ikäluokkien kaikkoamista vastaan. Kymmenen vuotta sitten Parkanosta lähti catering-alan koulutus vähäisen opiskelijamäärän vuoksi. Kun tämän jälkeen myös kone- ja tuotantotekniikka oli uhattuna, päätettiin tarttua härkää sarvista.

– Kutsuttiin saman pöydän ääreen aivan kaikki asioihin vaikuttavat tahot: koulutusorganisaatiot, opot, yritykset ja kuntapäättäjät. Siinä keskustellessa selvisi, että kotipaikkakunnan koulutusaloilla oli huono maine. Vallalla oli sellainen ajatus, että eihän niihin koulutuksiin hae kuin ne, jotka eivät muualle pääse. Kuitenkin todellisuudessa oli kyse ammattityöstä, jossa oli hyvät jatko-opiskelumahdollisuudet ja varma työpaikka, Parkanon kaupungin ja Kihniön kunnan elinkeinoyhtiö Kehitys-Parkki Oy:n yritysneuvoja Jari Pihlajamäki kertaa.

Nuorten ja heidän vanhempiensa mielikuvat teollisuusalasta olivat jämähtäneet 70-luvulle. Alaa pidettiin raskaana, likaisena ja yksitoikkoisena raatamisena.

– Nuorten alavalintaan vaikuttaa ensimmäisenä äiti, seuraavaksi kaverit. Jos kotona kuulee viestiä tai kaverit kylillä puhuvat, että sinne ei ainakaan kannata hakea, niin kyllähän se maine silloin pysyy negatiivisena, Pihlajamäki pohtii.

Pelkästään voivottelun tasolle asiaa ei jätetty, vaan Parkanossa käärittiin hihat ja käynnistettiin välittömästi konkreettiset toimet. Ryhdyttiin toteuttamaan niin kutsuttua Parkanon mallia, jossa alueen oppilaitokset kouluttavat työvoimaa alueen yritysten tarpeisiin. Aivan alkuun kutsuttiin nuoret huoltajineen metallialan yrityksien vanhempainiltoihin sekä muihin avoimet ovet -tilaisuuksiin. Siellä heille esiteltiin tämänpäivän teknologiateollisuutta, koulutusta ja työpaikkoja sekä kerrottiin, mitä työllistymismahdollisuuksia opiskelijoilla on.

– Vanhemmilla oikein silmät avautuivat. He olivat ihmeissään, että tällaistako tämä nykyään onkin. Siinä puhuttiin ja kerrottiin koulusta ja työelämästä. Yrittäjät lupasivat kaiken kukkuraksi jokaiselle opintoihin hakevalle omat tietokoneet sekä varman kesätyöpaikan, Pihlajamäki muistelee.

Toimenpiteet tuottivat tulosta: kun kone- ja tuotantotekniikan koulutukseen haki alimmillaan kolme, nousivat oppilasmäärät peräti viiteentoista. Parkanossa ei kuitenkaan lopetettu töitä tähän. Mielikuvat eivät vaihdu yhdessä yössä, eikä tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksiin saa tuudittautua.

Erilaisia keskustelutapahtumia ja tempauksia järjestetään vuosikellon mukaan jatkuvasti. Jari Pihlajamäki myös korostaa, ettei yrityksiin haeta vain yhtä ammattikuntaa, vaan tekijöitä tarvitaan laidasta laitaan insinööreistä hitsareihin aina hallintotehtäviä myöten. Myös naisia kaivataan lisää perinteisesti miehisinä pidetyille aloille.

– Naistenpäivänä teknologiateollisuus on kutsunut tyttöjä ja naisia paikan päälle tutustumaan työelämään. Edellisenä vuonna tilaisuudessa kävi melkein 40 naista ja tiedän, että sen kautta on ihmisiä kiinnostunut ja lähtenyt opiskelemaan alaa, Pihlajamäki antaa esimerkin.

Parkanon ja Kihniön alueella elinkeino on vahvasti sidoksissa teollisuuteen, mutta ammattitaitoinen työvoima kaikkoaa isompiin kaupunkeihin. Tavoitteena on tuoda oman paikkakunnan mahdollisuuksia ja hyviä puolia, kuten edullisia asumiskustannuksia, harrastustoimintaa ja palvelujen saatavuutta vahvemmin esiin. Lisäksi ulkomaista työvoimaa hankittaessa keskiössä ovat hyvät kotouttamispalvelut.

– Viimeisimmässä tempauksessa kutsuimme kaikki edellisenä vuonna ylioppilaaksi päässeet yhteen saunomaan ja syömään hyvin. Samalla kerrattiin kuulumisia ja kerrottiin paikkakunnan mahdollisuuksista. Tilaisuus oli kyllä hyvin tykätty ja herätti monetkin ajattelemaan, että kotipaikkakunnalle ehkä voisi jossain vaiheessa palata. Tällaista positiivista signaalia tulevaisuutta ajatellen, Jari Pihlajamäki kertoo. 

Teksti: Juulia Lahnaoja